torstai 16. tammikuuta 2014

Liikuntakyky, liikkumiskyky, liikkuvuuskyky ja liikekyky

Olen pohtinut miten suppeasti olen liikuntakykyä ennen osteopatiaa ajatellut. Karkeasti sanottuna mielikuvia herää ihmisestä joka on halvaantunut, eikä täten pääse liikkumaan normaalisti, ja toisessa ääripäässä huippu-urheilija, jolla on kyky maksimaalisiin liikuntasuorituksiin.

Liikuntakyky rajaa mielestäni aihealuetta: siitä tulee mieleen kyky harrastaa liikuntaa. Erilaiset lajit, kuten juoksu, jalkapallo, voimistelu, painonnosto, hiihto ja tennis viittaavat liikkumisen lisäksi kykyyn tehdä huikeita fyysisiä ponnistuksia. Liikuntakyky sisältää mielestäni liikkuvuuden lisäksi myös kestävyyskykyä ja voimakykyä. Nämä itsessään eivät kuitenkaan sovi mielestäni esimerkiksi liikkumiskyvyn tai liikekyvyn mittareiksi. Lihasvoima, keuhkojen kaasujenvaihto ja sydämen toiminta ovat tärkeitä liikuntakyvyn osa-alueita, mutta esimerkiksi juoksija ei tarvitse kovinkaan laajoja liikeratoja lajissaan. Esimerkiksi voimistelija tarvitsee aivan erilaista liikkumiskykyä tai tasapainokykyä kuin polkupyöräilijä. Molemmat tietysti tarvitsevat kykyä pysyä pystyssä tai muuten liikuntakykykin on heikkoa. Sen vuoksi lauantai- ja sunnuntaiyön "polkupyöräilijät" käyttävät usein fillariaan rollaattorina...

Liikkumiskyvystä tulee tietysti mieleen se, että pystyykö ihminen ylipäätään liikkumaan. Normaali liikkuvuuskyky ei kuitenkaan vaadi huikeita urheilusuorituksia, eli maksimaalista kestävyys- tai voimakykyä. Myöskään tasapainokyvyltä ei vaadita aivan yhtä paljon. Liikkuvuuskyvyllä tarkoitan kykyä tehdä isoja liikkeitä normaaleilla liikeradoilla. Näitä voisivat olla esimerkiksi kyykkyasentoon pääseminen, yläraajan nostaminen pään yläpuolelle, pään kierto oikealle ja vasemmalle, selän eteentaivutus ja kumartuminen tai vaikkapa kenkien nauhojen solmiminen, sukkien pukeminen, käveleminen ontumatta tai vaikkapa hyppääminen. Jos nämä isot liikkeet sujuvat vaivatta, voidaan puhua hyvästä yleisestä liikkumis- ja liikkuvuuskyvystä. Silloin ihminen pystyy toimimaan työssään, harrastuksissaan ja normaaleissa arjen askareissa. 

Liikekyvyllä  tarkoitan paljon pienempien kehon osa-alueiden kykyä liikkua. Tarkoitan esimerkiksi tiettyjen nikamavälien vaivatonta liikettä, kylkiluiden ja nikamien välisten nivelien liikkuvuutta, sekä kyynär-, olka- ja polvinivelten liikkuvuutta. Jos liikkumiskyky on normaali, ei näitä pieniä liikkeitä tai niiden puutteita usein huomaakaan. Joskus liikkeen puute voi kuitenkin häiritä kehon toimintaa. On täysin mahdollista, että esimerkiksi balettitanssijalla tai voimistelijalla, jolla on todella suuretkin liikeradat (ja täten myös erinomainen liikkumiskyky) on joissain nivelissään liikekyvyn puutetta. Nämä voivat olla joskus kiusallisia ja estää tekemästä tiettyjä liikeratoja vaivattomasti. Liikettä näihin alueisiin voi olla todella vaikeaa tuottaa itse. Esimerkiksi ensimmäiseen ja toiseen rintanikamaan niveltyvät kylkiluut voivat olla liikerajoittuneita kaulan apuhengityslihasten jännittyneisyyden tai kivun vuoksi. Tämä voi aikaansaada ongelmia myös niska- ja hartiaseudulla ja ilmentyä esimerkiksi päänsärkynä. Tämän alueen liikerajoitukset voivat aiheuttaa vaikeuksia myös kiertää päätä täydellä liikeradallaan. 

Voi olla, että hieman kompleksisoin aihealuetta tuomalla pöytään uusia termejä. Koen kuitenkin, että nykyisin korostetaan varsin paljon liikuntakyvyn merkitystä. Esimerkiksi juoksijat ja bodarit voivat olla todella suorituskykyisiä, mikä on omalta osaltaan hyvän terveyden merkki. Kuitenkin liikkumis- ja liikekyky tuovat myös terveyttä ja ennen kaikkea hyvää oloa kehoon. Suorituskykyisillä urheilijoilla ja harrastajillakin voi olla ongelmia näissä osa-alueissa. Hyvään oloon vaaditaan ainakin jossain määrin näitä kaikkia. Aktiivinen liikunta, liikeharjoittelu, mutta satunnaisesti myös ammattilaisen, kuten osteopaatin apu, tuo helpotusta toteuttaa liikkumisen ja liikunnan iloa. Liikekyky edistää liikkumiskykyä ja liikkumiskyky edistää liikuntakykyä, ja monesti nämä edistävät myös kaikki toisiaan. Kaikille kyvykkyyden tarpeet eivät tietenkään ole samat. Sen takia näille on vaikea asettaa mitään tarkkoja mittareita. Siksi ihmisen oma kokemus ja hyvä olo ovat mielestäni tärkein mittapuu.