keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Selkäkipu on keitettyä kukkakaalia

Lapsena en voinut sietää keitettyä kukkakaalia. Se oli mielestäni viheliäistä niin hajultaan, maultaan kuin koostumukseltaankin. Varoin syömästä keitettyä kukkakaalia ja jätinkin lastentarhassa keitostani ison palan kukkakaalia syömättä. Tarhan täti huomasi tämän. Minulla oli annoksestani jäljellä enää pieni lasillinen piimää ja iso palanen keitettyä kukkakaalia. Täti pakotti minut syömään kukkakaalin kokonaisena ja hörppäämään piimää päälle. Pala oli kuitenkin aivan liian iso nieltäväksi ja oksensin piimän ja kukkakaalin pitkin isoa lastentarhan ruokapöytää. Tämän tapauksen jälkeen keitetyn kukkakaalin syöminen etosi minua vieläkin enemmän. Lapsen logiikalla päättelin jopa, että olin keitetylle kukkakaalille allerginen. Enhän voinut sitä syödä, kuten ei Johanneskaan tomaattia. En muista tätienkään enää tapauksen jälkeen pakottaneen minua syömään sitä. Kesti vuosia ennen kuin suostuin kokeilemaan keitettyä kukkakaalia uudestaan. Selvisin voittajana ja nykyisin voin syödä kukkakaalia monessakin muodossa.

Ruuat ja juomat voivat aiheuttaa ehdollistumia. Jos on saanut elämänsä krapulan juomalla vaikkapa taskulämmintä anisviinaa tai ruokamyrkytyksen syömällä simpukoita, voi pelkkä haju tai ajatuskin aiheuttaa spontaanin hylkimisreaktion. Mielestäni selkäkipu voi toimia tietyssä mielessä samalla tavalla.

Edellä kuvailtu hylkimisreaktio on aivan luonnollinen suojareaktio, jolla pyritään estämään myrkytystilan uusiutumista. Kivun tehtävä on myös suojella ihmistä - ei kuitenkaan myrkytykseltä, vaan kudosvauriolta tai sen uhkalta. Joskus selkäkipu käynnistyy todella voimakkaana. Se lyö hälytyskellot soimaan niin lujalla, että kaikki huomio kiinnittyy kipuun. Samalla se aikaansaa suojaavan lihasjännityksen.

Joskus kipu tulee ennen kudosvauriota ja joskus vasta kudosvaurion jälkeen. Kipu ei itsessään aiheuta kudosvaurioita, vaan se pyrkii estämään uusien ja tulevien kudosvaurioiden syntyä. Joskus se onnistuu ennaltaehkäisemään kudosvaurion synnyn niin tehokkaasti, ettei sitä tule ollenkaan. Toisinaan se jää suojaamaan niin voimakkaasti, että kivusta itsestään tulee ongelma.

Kipu aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä ja tunnetiloissa. Ontuminen ja liikkumattomuus ovat osa kivun aiheuttamaa suojautumista. Myös liikkumisen varominen, liikkumisen pelkääminen ja kivun välttely ovat osa tätä ilmiötä. Suojareaktio voi olla joillain niin voimakas, että jopa kivuliaan liikkeen ajattelu voi aiheuttaa kipua. Kivun syntymiseen saattaa riittää jopa se, että näkee toisen ihmisen tekevän itselle kivuliasta liikettä, esimerkiksi selän eteentaivuttamista. On siis selvää, että kivun syntymiseksi saattaa riittää sellainenkin liike, joka aiemminkin aiheutti selkäkipua, vaikka liike varsinaisesti ei olisi enää vaarallinen selälle tai sen kudoksille.

Tällaista pitkittynyttä ja herkistynyttä kipua ei lähdetä hoitamaan pakottamalla. Ei siis pidä "hotkaista koko keitettyä kukkakaalia kerralla" ja hyökätä kivun kimppuun. Paljon parempi ratkaisu on totuttautua pikkuhiljaa ja asteittain. Keitetyn kukkakaalin voi esimerkiksi soseuttaa muun ruuan sekaan ja lisätä sen määriä progressiivisesti sietokyvyn mukaan. Samaa käytäntöä kannattaa noudattaa selkäkivussa. Liikkeen määrää ja laatua tulee lisätä vaivihkaa. Todella hyvä tapa tähän on antaa osteopaatin tehdä selälle passiivista, kivutonta liikettä, jota kipujärjestelmä ei koe uhkaavaksi. Usein näin tehty liike on kivuton, vaikka sama liikerata saattaisi olla ihmisen itsensä aktiivisesti tekemänä kivulias. Tämä totuttaa kroppaa siihen, että liikkeen ei tarvitse sattua, vaan se tekee hyvää.  Hiljalleen hoitokertojen lomassa voidaan lähteä lisäämään myös aktiivista liikettä, jossa ihminen itse tuottaa avustamatta liikkeen.

Kyse ei ole rohkeudesta tai sen puutteesta. Itsekin uskalsin lapsena yrittää kukkakaalin nielaisemista kokonaisena. Se osoittautui kuitenkin virheeksi, koska hylkimisreaktioni vain yltyi siitä. Älä siis lähde provosoimaan kipua väkisin silloin, kun selkä on kipeä. Liikettä ei tarvitse tai pidä välttää ja varoa, mutta osteopaatti voi olla ratkaisevan tärkeässä roolissa siinä vaiheessa, kun hermoston kipujärjestelmä on yliaktiivinen ja suojaa liikkeiltä liiankin ahkerasti. Ole siis aktiivinen, mutta hyödynnä myös osteopaatin apu selkäkivun hoidossa.