torstai 23. maaliskuuta 2017

Älä häpeä liikettä

Aiemmassa kirjoituksessani kehotin olemaan pidättelemättä liikettä. Aistinvarainen liikehtiminen kuulostaa luonnolliselta ja loogiselta. Mikä ihme sitä estää toteutumasta? Uskoisin, että yksi tärkeimmistä syistä on häpeä.

Pienelle lapselle monipuolinen liikkuminen yrityksen ja erehdyksen kautta on äärimmäisen tärkeää motorisen kehityksen kannalta. Ylpeinä lapsensa saavutuksista vanhemmat kannustavat pientä taaperoa mitä huimimpiin suorituksiin, kuten kävelyyn ilman tukea. Mutta jossain vaiheessa asiat muuttuvat.

Motoristen taitojen ja liikkeiden oppimisen lisäksi halutaan, että ihmiset osaisivat rajoittaa käyttäytymistään ja myös liikehtimistään. Vanhemmat ja opettajat ovat ylpeämpiä lapsesta, joka istuu ryhdikkäästi ja hiljaa paikallaan kuin kauhukakarasta, joka heiluu kuin marakatti eläintarhassa. Levotonta liikehdintää pulpetin ääressä ei katsoa suopeasti ja auta armias, jos selkä kiertyy keskittymään takana istuvan kaverin touhuja sen sijaan, että kasvot olisivat suorassa linjassa kohti liitutaulua. Ainakin minun lapsuudessani asiat olivat näin.

Oppimistilanne on toki oppimistilanne, mutta samalla mielestäni ihmisille syötetään hiljaista viestiä, jonka mukaan liikehdintä ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä. Näillä opetuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia ihmisen tulevaisuuteen, aina aikuisuuteen asti. Kuinka monella kaikuvatkaan takaraivossa vanhempien tai opettajien komennukset siitä kuinka tuolilla tulee istua ryhdikkäästi tikkusuorassa ja mielellään hiljaa? Yllättävän moni yrittää ylläpitää suoraa, ryhdikästä ja esteettisesti hyvännäköistä istuma- ja seisoma-asentoa siitäkin huolimatta, että selkään sattuu. Kuinka moni pidättää liikettä esimerkiksi toimistossa tai linja-autopysäkillä vain siksi, että ei nolaisi itseään muiden katseiden edessä? Näytämmekö tosiaan mieluummin paskanjäykiltä kuin pikkuisen hassulta ja vapautuneelta? Monille on myös tyypillistä liikkua mahdollisimman jäykästi ja tikkusuorasti lantion kallistumatta suuntaan tai toiseen. Pelkäämmeköhän liikaa, että saattaisimme rennolla lantion liikehdinnällä lähettää muille ihmisille vääränlaista signaalia? Jos vähääkään peppu heilahtaa, niin johan ovat ihmiset tekemässä lähempää tuttavuutta... Hui kauhistus!

Lopeta jännittäminen! Lopeta häpeileminen! Antaa muiden hävetä puolesta, niin ei itse tarvitse! Tästä hetkestä lähtien anna itsellesi lupa pyöritellä lantiota, kiertää selkärankaa, pyöritellä hartioita ja niskaa jopa julkisella paikalla ja ihmisten näkyvillä. Se ei ole välttämättä pinttyneiden käyttäytymissääntöjen puolesta helppoa, mutta tekee lihaksille, nivelille, hermostolle ja mielelle hyvää päästää sekä mielen että kehon rajoituksista irti. Suurimmat ja pahimmat (ilman onnettomuutta syntyneet) liikerajoitukset ovatkin monesti alkujaan syntyisin omista ajatuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti