torstai 23. maaliskuuta 2017

Liian kivuliasta kehonhuoltoa

Kipu - tuo elämän suola - on aika arkinen kumppani monen ihmisen elämässä.

Kipu on useimmiten epämieluisaa ja siitä halutaan eroon. On kuitenkin selvää, että kaikkeen kipuun emme suhtaudu yhtä vakavasti. Paikallaan olemisesta syntyneet pienet kolotukset  tai liikuntasuorituksen jälkeiset lihasarkuudet saatamme kuitata olankohautuksella. Sen sijaan äkillinen ja terävä kipu esimerkiksi nivelessä saa ihmisen usein huolestumaan ainakin hetkellisesti ja muuttamaan käyttäytymistään.

Kipu on suojelija. Se kaappaa huomion ja saa meidät välttelemään kivuliaita asentoja ja liikkeitä. Se suojelee meitä ohjaamalla ja vähentämällä liikettämme mm. lisäämällä lihasjännitystä.

Kipua on luonnollista välttää. Suuntaamme kehomme pois tulikuumalta esineeltä tai alamme kivun vuoksi ontua, kun nilkka nyrjähtää. Tuskin monelle tulisi mieleenkään, että kipu vähenisi, jos käden asettaisi takaisin tulikuumalle levylle. Juoksussa kipeytyvä nilkka tai polvikaan ei parane sillä, että juoksee kivun päälle vielä hieman kivuliaammin. Kun lihas kipeytyy rasituksesta, ei kipu todennäköisesti lähde harjoituksen intensiteettiä lisäämällä.

Jos haluan radion hiljaiselle, kun siellä soi huonoa musiikkia, käännän volyymit lounaaseen, en kaakkoon! Jano ei lähde suolalla eikä kipu kiduttamalla.

Miksi sitten kehonhuollolta monesti oletetaan, että mitä kivuliaampaa huolto (hieronta, foam rollaus, venyttely) on, sitä tehokkaammin se poistaa kipua, liikerajoitusta ja lihasjännitystä?

Jos esim. venytystä tehdään liian kivuliaasti, kroppa panee hanttiin. Hermosto lähettää tällöin käskyä lihaksille jännittyä ja suojella liikerajoituksella. Tarkoitushan kehonhuollossa on vähentää kipua ja lihasjännitystä, ei lisätä sitä! Lisäämällä voimankäyttöä  ei saada aikaan myöskään kudosten rakennemuutoksia, ellei kudosvaurioita lasketa. Liikelaajuuksien kasvu perustuu lähes poikkeuksetta hermostollisiin vasteisiin, eikä kudoksen anatomiseen venymiseen. Siksi kivulias kehonhuolto on epäloogista.

Kivun, liikerajoituksen ja jännityksen saa hoidettua kivuttomastikin, joten kivun tuottaminen on jokseenkin turhaa. Kipu on myös stressori, joka viestittää keholle ja mielelle, että nyt pitää virittäytyä mahdollista uhkaa vastaan. Kehonhuollon pitäisi mieluummin palauttaa keho lepotilaan.

Kipu on tietenkin subjektiivista ja siihen vaikuttavat monet seikat. Kehonhuollossa mielestäni tärkeää on se, että kivun tuntemukset pysyvät ns. miellyttävien tuntemusten sisäpuolella, eli korkeintaan ns. "makeana kipuna", vaikka sitäkään ei tarvita. Tärkeää on myös se, että kehonhuollon aikana pystyy olemaan lihaksistoltaan ja mieleltään suhteellisen rentona. Hengityksen olisi hyvä pysyä syvänä ja rauhallisena.

Tuskainen ähkintä, hampaiden kiristys ja poskelle vierähtävä kyynel kertovat, että kipua syntyy aivan liikaa. Ethän kiduta itseäsi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti