torstai 23. maaliskuuta 2017

Mikä ihmeen osteopatia?

Osteopatia on hoitofilosofia ja ammatti. Se ei varsinaisesti ole pelkkä "käsin tehtävä hoitomenetelmä" tai "manipulaatiohoito", vaikka internetissä Wikipediaa myöten niin väitetään. Valtaosa osteopaatin käyttämistä tutkimuksista ja hoitomenetelmistä tehdään kuitenkin käsin. Osteopaatin hoito kohdistuu pääosin tuki- ja liikuntaelimistöön, vaikka osteopaatin ymmärrys ei liikuntaelimistöön rajoitukaan.

Hoitomenetelmät valitaan osteopatiassa vasta sitten, kun tiedetään miksi ja mitä hoidetaan. Monet ulkoisesti osteopatiaa muistuttavat terapiamuodot toteutetaan työkalu edellä sen sijaan, että mietittäisiin miksi työkalua käytetään. Se on vähän sama kuin söisi antibioottia ajattelematta johtuuko nivelkipu mekaanisesta ärsykkeestä vai bakteeri-infektiosta. Lähteekö kukaan sahaamaan lautaakaan vasaralla?

Tärkeimpiä asioita osteopatiassa ovat terveen toiminnan - anatomian ja fysiologian - tuntemus ja pyrkimys terveen toiminnan palauttamiseen. Siksi osteopaateilla on terveydenhoitoalan laajin anatomian koulutus peruskoulutustasolla Suomessa (240 opintopistettä / 4 vuotta). Osteopaatti tutkii ja tekee sen perusteella osteopaattisen, toiminnallisen diagnoosin. Diagnoosin perusteella toteutetaan hoito. Joskus tehty hoito toimii itsessään diagnostisena työkaluna. Tällöin hoitokertoja tarvitaan luonnollisesti useampi kuin yksi. Toiminnallinen diagnoosi ei ole staattinen ja pysyvä, koska ihmisen toiminta voi muuttua. Tämä on syytä muistaa aina, kun käy jonkinlaisessa hoidossa, jossa hoidetaan toimintakykyä.

Osteopaattisia perusperiaatteita ovat:

1. Ihminen on dynaaminen yksikkö.
2. Kehossa vallitsee itsesäätelymekanismeja, joiden tarkoitus on itsensä korjaaminen.
3. Rakenne ja toiminta vaikuttavat toisiinsa kaikilla tasoilla.
4. Rationaalinen hoito perustuu edellä mainituille periaatteille.

Osteopaatit hoitavat toiminnan häiriöitä. Osteopaatit kutsuvat näitä somaattisiksi dysfunktioiksi. Somaattinen dysfunktio ei ole vielä peruuttamaton patologinen muutos kudoksissa, vaan häiriö, jonka toiminta on palautettavissa osteopaattisin hoitomenetelmin. Somaattinen dysfunktio sisältää yhtä tai useampia seuraavista asioista:

Muutoksia kudoksen tekstuurissa, esimerkiksi iho voi olla dysfunktioalueella akuuttivaiheessa kostea, punoittava ja lämmin ja kroonistuessaan kuiva, vaalea ja viileä. Epäsymmetriaa, joka voi tarkoittaa esimerkiksi kivun väistämisestä tai lihasjäykkyyksistä johtuvia asennon puolieroja. Liikerajoitus, joka haittaa ihmisen toimintaa. Tuntomuutoksia, jotka voivat olla esimerkiksi puutumiset ja pistelyt sekä kipu ja arkuus.


Osteopaateilla on myös useita hoitomalleja, joiden kautta somaattisia dysfunktioita hoidetaan ja kehon kokonaisuuden toimintaa palautetaan:

Biomekaaninen malli, joka tarkastelee kehoa sen asennon ja kuormituksen kautta.

Respiratoris-sirkulatorinen malli, eli hengityksen ja nestekierron malli, tarkastelee hengityksen ja nestekierron toimivuutta esimerkiksi havainnoimalla turvotusalueita ja hengityksen toimintaa.

Neurologinen eli hermostollinen malli, joka on todennäköisesti minun pääasiallinen tarkastelumallini, koska
elimistö on täynnä sähköpiuhoja ja suurin osa osteopaattisesta hoidon vaikuttavuudesta tapahtuu hermoston kautta.

Metabolis-energeettinen malli, jossa tarkastellaan ihmisen toimintakykyä energiatuotannon kautta. Tämä malli lienee enemmän käytössä Yhdysvalloissa, jossa osteopaatit ovat lääkäreitä.

Behavioraalinen malli, jossa tarkastellaan ihmisen käyttäytymistä. Ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa suuresti oireiden syntymiseen ja kestoon. Käyttäytymistä muuttamalla voidaan esimerkiksi saada kudokselle haitallinen, jatkuva ärsyke poistettua. Osteopaatit eivät ole psykologeja, mutta ymmärtävät ottaa käyttäytymisen huomioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti